Tuesday, 27 December 2016

Green, Black and White Christmas

I haven't posted anything here for after November 10th. I just haven't taken any photos lately. Finnish November makes me so lazy and tired. Now we had a green and black Christmas Day and a white Boxing Day, so I'm sharing some photos that I took while we were driving.

En ole postaillut tänne mitään puoleentoista kuukauteen. Marraskuu vain tekee minut niin väsyneeksi ja laiskaksi, ettei ole kuvailu paljoa innostanut. Nyt kun jouluna ajelimme paikasta toiseen kyläreissuillamme, otin kuvia, joissa joulupäivänä on vihreää ja mustaa ja tapaninpäivänä valkoista. Onneksi sai palata tänne valkoiseen maisemaan.
It was sleeting when we left at Christmas Day.
The green Christmas.
... and black Christmas.
Luckily the next day was snowy, especially where we were going to.
A swamp.
A foggy landscape.

Thursday, 10 November 2016

Almost Snow. Melkein lunta.

Now there is already a little bit more snow even here, not much though, but these photos were taken last weekend in Jalasjärvi and then there was only something white on the ground. Photos were taken while we were driving, so I didn't have time to take anything like perfect photos...

Tässä vähän pyhäinpäivänä Jalasjärvellä otettuja kuvia, kun maassa oli vain juuri ja juuri valkoista. Nyt ainakin täällä kotona on jo vähän enemmän valkoista maassa, mutta ei paljoa vieläkään. Joissain kuvissa on horisontti törkeästi vinossa, kun hätäisesti otin näitä kuvia auton ikkunasta ohi ajaessamme...







Tuesday, 8 November 2016

The End of Autumn. Loppusyksyä lakeuksilla.

Now we already have some snow, but in the end of October nature looked rather dark. I'm sharing some photos taken in Ilmajoki. It is situated in the same province where I have spent most of my life and these fields are so typical here. Maybe I will share some snow photos next time...

Tässäpä muutamia kuvia lokakuun lopulta, kun ei vielä ollut lunta. Nythän sitä jo on, kylläkin vain ohut kerros. Kuvat on otettu Ilmajoella, jossa on tyypilliset pohjalaiset peltomaisemat. Tältä loppusyksy aina näytti minunkin kotipitäjässäni, joten tämä on vähän niin kuin sielunmaisemaa... Lumikuvia ehkä ensi kerralla...




A hay barn in motion. Plus a railroad in front of it.
A service station in the middle of fields.


The last colours of the autumn...

Friday, 21 October 2016

Salamajärvi National Park. Kansallispuistokuvia.

Today we spent the day hiking in Salamajärvi National Park. I took dozens of photos, so it was difficult to choose what to share here, even though of course all of the photos were not even good ones. And of course I'm not a professional photographer anyway, but I just love taking photos... And the nature around Koirajärvi lake was beautiful even now that it is late autumn already.

Tänään päivä meni retkeillessä Salamajärven kansallispuistossa, tarkemmin sanottuna Ison Koirajärven ympäri kiertäen, mikä tekee noin 6 km. Luulimme menevämme Perhoon, mutta kuulemma ainakin Koirasalmen kahvio, jossa joimme kahvit, oli Kivijärven puolella, ja myös Kinnula oli aivan lähellä - kansallispuisto kun on noiden kolmen kunnan alueella. Joten lopulta en ole aivan varma, kuinka monessa noista kunnista tänään olimme. Olin kuullut, että reitti on tosi kivinen, ja sitä se TODELLA olikin, minkä vasta paikan päällä tajusi todella konkreettisesti. Ei kai sitten ole ihme, että Kivijärven nimi on Kivijärvi, jos kerran sielläkin tuli oltua. Otin yli sata kuvaa, joista nyt sitten yritin joitain valita tänne...
Iso Koirajärvi, jonka kiersimme.

Näin kivikkoista oli järven rantakin paikoitellen.
Tällaista isoa kivikkoa oli monessa paikassa.

Kiviä oli järvessäkin.
Kunnon ryteikkö.
Kiviä sekä polulla että polun varressa.
Sillan ylitys järven päässä.
Retkeilijä seuraa vihreitä opasteita.
Vastarannalla.

Täällä söimme eväät. Hiillos oli jo valmiina, joten ensin paistettiin makkarat.
Sitten sytytettiin nuotio ja keitettiin nokipannukahvit.
Vieraanvarainen paikka - patalaputkin olivat valmiina. Makkaratikuista oli kyllä pulaa.
Tämä puu oli kaatunut juurineen JA KIVINEEN.
Lisää kivikkoa.
Näimme paljon muurahaiskekoja. Kolmea isoa kekoa oli varmaan karhu tonkinut...
Ja kiviä, kiviä...
Tämä on varmaankin Mörrimöykyn kolo.
Loppumatkasta polulla olevat kivet tuntuivat vain suurenevan ja aloin kompastella niihin. Täydellä mahalla väsytti kävellä, ei olisi jaksanut enää nostella jalkoja niin korkealle ja huono vaelluskenkäkin alkoi jo hiertää.
Siellä päin oli paljon punaisia kiviä.